miten voi olla niin hankalaa vain nousta sängystä ylös?

Väsyttää, muuten menee ihan hyvin. Joulu kotona pelottaa, entä jos mielentilani romahtaa - sitten kenelläkään ei ole hauskaa. Haluan, että kaikilla tulisi olemaan hyvä joulu, mutta entä jos uuvun, en jaksakaan enää hymyillä. Sairaudestani tiedetään kotona, mutta sitä ei ehkä ymmärretä. En halua käydä sisarusteni kanssa sitä keskustelua, että mikä siinä nyt on niin vaikeaa vain nousta sängystä ylös. 

Otan mukaani matikan kirjan, laskimen ja vihkon, voin helpottaa oloani matikalla. Sanoa kaikille, että menen nyt opiskelemaan - ei saa häiritä. Sitten lasken. Lasken kaiken pahan olon pois, tai en kaikkea. Osan, väliaikaisesti. 

Pitäisi siivota ennen lähtöä kotiin, en jaksa. Huomenna on lukion joulujuhla, en jaksa. Huomenna pitää nähdä sukulaisia, en jaksa. En jaksa mitään, väsyttää, mutten saa unta.

Tämän viikon olen kuitenkin olut suht ilonen, kaverini oli koko alkuviikon luonani ja se varmaan nostatikin mielialaani. Olen ollut jopa koulussa kaikkina päivinä, paitsi keskiviikkona. Keskiviikkona kuitenkin tein kotona paljon läksyjä ja koulutehtäviä. Sain myös lähetettyä virallisia viestejä ja hakemuksia, jes hyvä minä! Odotan jo lomaa, niin saa levätä.

Huomenna on terapia, odotan sitä kovasti. Haluan parantua. Kunhan löydetään minulle sopiva lääke ja uskallan kertoa menneisyyteni psykologille. Pitää avata haavat, jotka on ommeltu kiinni unohduksella. Jokainen tikki pitää irrottaa yksitellen. Ja se tulee sattumaan, se tulee repimään minua, mutta sen jälkeen ne parantuvat ja jäävät enää arpina muistuttamaan minua menneisyydestäni.