Koko viikon on ahdistanut. Ahdistanut aivan helvetisti. Viime sunnuntaina halusin jälleen kerran tappaa itseni. En ole taaskaan ollut kahteen päivään koulussa. Tiistaina olin ekan tunnin koulussa, sitten menin verikokeisiin ja sydänfilmiin, koska lääkärini sinne minut lähetti. Sen jälkeen piti mennä takaisin kouluun, mutten uskaltanut, kehdannut enkä jaksanut. En enää edes halua käydä lukiota.
Psykologini ehdotti minulle, että pidettäisiin palaveri koulun henkilökunnan kanssa, ja helpotettaisiin koulunkäyntiäni. Ajatus pelottaa, mutta aion ottaa sen vastaan. Tahdon ehkä vaihtaa koulua. Muuttaa toiselle paikkakunnalle ja aloittaa ammatillisen tutkinnon. Kai. En tiedä, mutta nykyinen kouluni vain pelottaa minua.
Patrikin kanssa homma kusi. Pate joi, joi ja joi aina kun sai rahaa. Lapsuudessani oli paljon alkoholia, joten en jaksanut enää katsoa tuota touhua uudestaan. Nyt on hirveä ikävä häntä, vittu.
Löysin uutenavuotena itselleni laastasin kotibileistä. Meillä oli ihan kiva yö. Aamulla lähetin sen kotiinsa, jotta voisin rauhassa potea krapulani ja pahanoloni pois. Ajattelin, että nyt pitää etsiä joku uusi laastari. En kerennyt edes kissaa sanoa kun huomasin tammikuun toisena päivänä, että tämä uudenvuoden laastarini oli laittanut minulle viestiä - kysyi miten mulla menee. Vittu. No mikäs siinä, siltä sai seksiä vielä toisenkin kerran joten tottakai oltin hänet avosylin vastaan.
Homma kusi siinä vaiheessa, kun hän alkoi puhumaan kuinka hänellä ja hänen puolisollaan menee huonosti. Tiesin kyllä, että hän on parisuhteessa, mutta tiesin myös heidän avoimesta suhteestaan.
Siinä vaiheessa mulle riitti. Mietin etten halua olla mikään terapeutti hänelle, kun halusin vain nopeaa huoletonta seksiä. Alkoi tuntumaan, että rikon heidän parisuhteen rajoja. En halunnut että hän muodostaa minkäänlaisia tunteita minuun - toisin kävi.
