osastokuulumiset

Kuukaus osastolla takanapäi, toinen eessä. Oon nyt tutkimusjaksolla. Mussa kaikki on erilaista ku muissa, entiiä mikä mussa on vikana mut ees ammattilaiset ei tiiä et miks mä oon tämmönen ku oon... Vittu.

Sain kerrottua raiskauksesta, sossu- ,poliisi- ja terapeutin kuulusteluissa käyty. En tehny rikosilmotusta.

Vaikee traumaperänen masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Jep.

Vittu kun kaks mieshoitajaa sieltä on ahistavia. Onnistuin sanomaan siitä toisesta et sen kanssa en haluu olla missää tekemisissä ja nyt se ei saa olla osana mun hoidoissa. Toisesta en oo uskaltanu sanoo mitään, tää toinen ahistava mies on ihan myös ahistellu mua - se iski silmää ja hakeutuu aina mun seuraan, jopa mun omaan huoneeseen.

vittu


Koitin tappaa itteni siellä - nyt tikatut arvet käsivarsissa. Itsemurhakirjekin oli jo valmis.

Lisäks Kela perii multa mun lainan takasin varmaan tyylii vuoden sisäl. Mistä saatanasta revin rahat kun oon sairaslomalla.

osastolle mars mars

Otsikosta voi jo päätellä, meen osastolle. Lähen perjantaina ja tuun takasin parin viikon päästä. Mä en saa ottaa omaa konetta mukaan, joten voi olla että kirjotan teille vasta sitten kun pääsen ekoille kotilomille. 

Pelottaa ja ahistaa ihan sikana, mut kai se auttaa. Tahon mennä sinne sillä asenteella, että se oikeesti auttaa mua! Se on vaan tosi rankkaa. Ja kun mun elämää ei ikinä oo oikein rajotettu, niin tosi outoo, että nyt on tietyt puhelinajat eikä saa mennä ulos sillonku haluaa jne... 

Oon tämmönen villi sielu ja nyt mut lukitaan ovien taakse hulluna muitten hullujen joukkoon. Mut hulluna on ihan hyvä olla, masentuneena ei. 

Olin itsetuhonen ja suunnittelin mun itsemurhaa, siks mä nyt pääsen parempaan hoitoon.