kylmä suihku

Halusin just äsken tappaa itteni, ottaa kaikki pillerit samaan aikaan. Ei tarvitsisi jatkaa enää harmaata elämää, jatkuvaa ponnistelua. Olisi saanut vaipua uneen, pehmeään ja lempeään uneen. Olla olematon, poissa. 

Se kesti vain hetken, ehkä minuutin. Nyt kädet vapisee. Pelottaa. En halua sitä, en oikeasti halua. En voi.

Sydän hakkaa kovasti, tosi kovasti. En oo syöny kahteen päivään toista lääkettäni. En osaa keskittyä, mitä mä teen? Rauhotu. En osaa. Oon sekava. Mitä tapahtuu. Pääni sisällä on harmaa betoniseinä, mistä se tulee, en tiedä. Syvä henkäys. Ajatuksesta on hankala saada kiinni, näen vain kun joku juoksee pakoon, juuri kun yritän tarttua kiinni, niin se on jo kauempana. Henkäys. Joku puristaa pieneksi. Sekavaa tekstiä. Aivan kuin romuttamolla jokin koura, joka puristaa metallia pieneksi, pienemmäksi. Kaikki tämä pääsi sisällä. 

Musiikki soi ja kuulen, kun kissa hyppää alas keittiön tasolta. Sattuu lihaksiin, aivoihin, sydämeen ja verenkiertoon. Haluan oksentaa. Oksentaa kaiken pahanolon pois, sitten olisin taas tyhjä. Pyörryttää, niinkuin viimeiset kolme päivää. Kylmä suihku, haluan kylmän suihkun.