Väsyttää. Kai se johtuu uusista lääkkeistä ja univeloista. On paljon sanottavaa, miten vaan saisin muodostettua sen kaiken kirjaimiksi. On myös paljon tehtävää, en vain osaa kirjoittaa tehtävälistaa. Kello on yksi iltapäivällä, ja olen vieläkin yövaatteissa. Kahvikaan ei auttanut väsymykseen, pitäisi kai alkaa nukkumaan. Haluaisin vaan kirjoittaa, se on ainot mihin pystyn tällä hetkellä, se on ainot, jota haluan tällä hetkellä.
Olo on tosi sekava. Varsinkin eilen illalla, kun olin ottanut ensimmäisen lääkkeen, joka helpottaa unen saantia. Lähdin lääkkeen jälkeen vaihtamaan tamppoonia, meinasin nukahtaa vessaan. Ihan kuin olisi ottanut rauhoittavaa lääkettä, jota annetaan ennen kirurgista leikkausta.
Iskä oli eilen mukana apteekissa hakemassa minulle sitä lääkettä. Oli ihanaa huomata kuinka hän oli tukena siinä! Ei yhtään syyllistänyt tai hävennyt seurassani, vaan näytti farmaseutille, että "Minähän pidän huolen siitä, että tyttöni paranee." Mulla on maailman paras iskä <3 Haluan vain kokea sen päivän, kun voin mennä iskän luokse ja sanoa, "nyt mä olen parantunut."
Samaistun sun olotilaan erittäin vahvasti! Oot ihan super onnekas ku sul on perhees läheisii joille kertoo ja jotka on tukena, oispa mullaki😂
VastaaPoistaOn läheisiä, joista olen kiitollinen<3 Mutta lähipiiristä löytyy tietenkin myös se vastakohta, jotka vain mollaa ja sortaa mua alemmas... Kaikkea hyvää sulle<3
Poista