Lääkkeiden vuoksi en oo itkenyt moneen viikkoon. En tiiä kumpi on pahempaa se ettei itkusta tule loppua vai se että pahaolo ei pääse kyynelten mukana ulos musta. On turtumuksen täyttämä olo, päinvastoin kuin enne lääkkeitä. Ennen lääkkeiden alotusta oli kokoajan tosi tyhjä ja ontto olo. Välillä on tosi levotonta ja välillä mitään ei saa aikaiseksi. Vittu.
Mun kaveri oli kylässä mun luona ja jouduin syömään sen takia. En halua syödä. En haluaisi myöskään olla syömättä, koska en halua että mun olo menee enää yhtään pahemmaksi tästä, jokin syömishäiriö olis varmaan viimenen niitti mun jaksamiselle... Mua vaan pelottaa lihoominen. Ällöttää se miltä tuntuu olla läski. Oksettaa jos syö ja kun ei syö niin pyörryttää.
Muttakun haluaisin vaan olla kaunis. Vihaan sitä miltä näytän läskinä.
Ensi viikolla olisi psykiatri käynti, jutellaan siellä varmaan noista lääkkeistä. En haluais enää syyä niitä mut pelottaa et millanen romahus oottaa niiden lopettamisen jälkeen. Jumalauta haluaisin vaan olla normaali. Mitä helvettiä mä oon tehny väärin että joudun kestää tämmöstä? Haluaisin nyt vaan itkee mutten pysty. Haluaisin jaksaa ja pitää hauskaa perheen ja ystävien kanssa, mutta en vaan jaksa. Haluan parantua, mutten vaan osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
jätä kommentti