Tämä päivä meni melkein hyvin, en tiedä menikö, sillä enhän enää tunne mitään. Oli psykologi käynti, en tiedä menikö se hyvin. Illalla näin ystävääni, en ole varma menikö se hyvin. Kuukautiseni alkoivat kesken päivän räjähdymäisesti, eikä minulla ollut tamppooneja mukana, se ei mennyt hyvin. Yksi asia, mikä ei ainakaan mennyt yhtään hyvin oli kemian koe. Vittu. Tai ei vittu sittenkään. Oma moka, en lukenut kuin kaksi kertaa, ja nekin kerrat tuntui viikon voimavarojen käyttämiseltä. Yläasteella sain kemiasta vielä ysejä, nyt saan varmaan kuutosen, ehkä viitosen.
Olen vaan niin lopen uupunut.
Tepastelin jopa ihan innokkain mielin psykologin ovelle - tasan kello kolme, niinkuin oli sovittu. En edes tiedä miksi olin niin hyvillä mielin, kun kävelin sairaalan käytävää pitkin kohti viimeistä ovea vasemmalla. Koputin ja tervehdin. Olin jo laittamassa ovea perässäni kiinni, kunnes psykologi sanoo "älä vielä tuu, mee tuohon käytävään istumaan, niin tuon sulle kohta lapun, jonka voit täyttää."
Pienen pieni hymyni hyytyi ja lähdin vähin äänin kohti käytävän penkkiä. Hetken päästä sain käteeni A4 lapun ja lyijykynän. Täysin sama mielialakysely kuin edellisellä eli ensimmäisellä kerrallani. Siinä sitten piirsin ympyröitä merkaten mielestäni oikean vastauksen.
Kun vihdoin pääsin jutteluhuoneeseen, lääkäri otti lapun ja alkoi laskemaan minun 'pisteitäni' kyseisestä lapusta. Samalla nuorempi naispsykologi istui vieressäni yrittäen saada katsekontaktia.
Aluksi yritin hymyillä heille, niinkuin yleensä tahdon hymyillä muille ihmisille, mutta en vaan jaksanut. Hymyily vei voimavaroja, niitä minulla ei ole enää paljoa tuhlattavana. Höpisimme kaikkea hoitosuunnitelmista ja mielialasta.
Sain aikaiseksi sanoa etten halua jatkaa enää lääkkeitä. Ne vie kaikki tunteeni ja voimani jaksaa hoitaa asioita. Ei mennyt ihan toiveideni mukaisesti... Lopputuloksena tuli uusi lääke vanhan päälle, joka otetaan iltaisin tuomaan unta. Okei. Onneksi se naispsykiatri varasi meille ajan, jolloin voidaan aloittaa terapia. Saa nähdä mitä tästä tulee. Toivottavasti voisin alkaa luottamaan häneen, tai ennemminkin voisin itse pystyä puhumaan. Uskon kyllä, että hän ei asioitani levittele.
Haluan vain nopeasti terapia käyntejä, säännöllisesti, tarpeeksi ja tuottavasti. Haluan parantua. En vain tiedä mistä aloittaa.
Hyvä että haluat parantua! Mulla olisi sulle sellainen vinkki, että ennen terapiaa kirjoittaisit niitä asioita paperille joista haluat puhua. Itse terapiatilanteessa saattaa tulla sellainen "blokki" että ei muista mistä halusikaan puhua. :)
VastaaPoistaTätä mä olenkin miettinyt! Oon kyllä kirjottanutkin joitain asioita jo, mutta niitä tekstejä en halua näyttää, en vielä. Pitäisi vain saada aikaiseksi kirjottaa uudelleen, ja vähän rajatummin.
Poista