tiistai 20. marraskuuta 2018

tuokaa minulle parannuskeino

Kuka minua voisi auttaa, kun en osaa edes kertoa murheistani? Miten kukaan kertoisi minulle elämäni suunnan, kun en edes itse tiedä. 

Sattuu, sattuu, sattuu niin paljon.
Sydän saa säröjä joka sekunnilla ja kalloni on liekeissä.

Luut voisivat vain haurastua ja verenkierto pysähtyä. En halua enää, silti tahdon elää.

Haluan vain muuttua niin pieneksi, ettei prinessakaan tuntisi minua kymmenen patjan läpi. Tahdon haihtua tuuleen ja kulkea pois. 

Annan kauniit kasvoni ja vahvat hiukseni, jos saisin vaan pois sen kivun, joka raastaa minua joka päivä. 

Se vie voimat ja syö ilon. Ottaa hahmon ihmisen ja sanoo minua saastaksi, sitä en ole. Tai en tahdo olla, mutta ehkä olen. 

2 kommenttia:

jätä kommentti

hämmentyny

Ompahan taas ollu elämä. Mulle tehtiin pahaa ja sit mut iskettiin laitokseen. Onneks pääsen jo toukokuussa takas kotiin, kun täytän 18 <3...